Kuulun kirkkoon enkä aio siitä erota, koska haluan, että jos joskus saan lapsia niin heidät kastetaan niinku minutki on kastettu ja että lapsilla on mahdollisuus päättää haluavatko käydä rippikoulun ja mahdollisuuden kirkkohäihin ja valita oman tiensä.
En kuitenkaan varsinaisesti usko raamatun sanaan. Onhan siellä paljon viisastakin tekstiä mm. rakkaudesta ja toisen kunnioituksesta yms.
Silti uskon, että on joku "ylempi voima". Koska millä muuten kaiken selittää? Versioita on toki monia. Kovinkaan selkeetä mielipidettä asiasta mulla ei kuitenkaan ole.
Ajattelen, että enkeleitä on olemassa. Ajatus, että joku suojelee kummityttöäni Ainoa ja muita rakkaita on lohdullinen.
Ja että, kun ihminen kuolee, niin se ei vaan häviä kokonaan. Tuleeko ihmisestä sitten enkeli vai jääkö sielu vaan elämään ihmisten muistoihin... En tiiä.
Haluan uskoa myös jonkunlaiseen tasapainoon.
Että jokaiselle annetaan tasapainossa sitä kaikkea paskaa ja sitten sitä hyvää. Tosin tähän ei ole helppo uskoa, kun seuraa mitä ympärillä tapahtuu ja omakaan elämä ei oo ihan ruusuilla tanssimista ollu. Silti haluan uskoa, että kun kaikki paska jää taakse enemmän tai vähemmän, niin sitten joskus koittaa jotain todella hyvääkin.
Tässä toivossa on kyllä joskus vaikea elää. Mutta yritän.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti