Veljeni syntyi 15.11.1989. Nimeksi hän sai Mika.
Voin ihan suoraan sanoa, että meillä ei ole paljon muuta yhteistä, kun perhe josta ollaan lähtösin.
Meidän suhde on aina ollu tosi vaikee. Osittain ehkä johtuen hankalasta ikäerosta ja osittain ehkä siksi, että meitä on mielestäni kohdeltu eri tavalla. Mika oli aina se nuorempi, jota piti ymmärtää. Vielä murkkuikäsenäkin.
Me ollaan aina tapeltu kovaäänisesti ja paljon. Todella harvoja hetkiä, kun ollaan oltu sovussa. Niinkun terapiassa sanoin, että jouluna, isänpäivänä ja äitienpäivänä.
Merja kysy multa, että tykkäänkö mä veljestäni. Ja se pisti miettimään, että ei niitä lämpösiä tunteita ihan helppo oo löytää. Karuahan se on sanoa.
Nyt aikuisemmalla iällä molemmat on ehkä vähän oppinu sietämään toisiaan, kun ei enää asuta samassa osotteessa ja nähdään harvoin. Että ihan joskus pystytään jokunen sanakin vaihtamaan tappelematta ;)
Mutta tilanteen vaatiessa olen kyllä ärhäkkä myös puolustamaan toista.
Koska kai se veri on sen verran vettä sakeempaa.
"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti