No ensinnäkään mä en enää luokittele ystäviäni siihen tapaan, ku joskus lapsena tehtiin: "sä oot silleen mun kolmanneks paras kaveri..." Ja seuraavana päivänä ehkä toiseks paras...
Luokittelen ennemminkin kavereiks ja ystäviks.
Ystävä on se joka kuulee kaiken. Kaikki likasetkin yksityiskohdat (vaikka ei haluaiskaan) ja jokaisen kipeän ja ihanan asian mun elämästä.
Ystävä kestää mut hankalimmillanikin, vaikka se ei ole helppoa. Varsinkin nyt masennuksen pahimpina aikoina.
Moni on kestäny, kiitos siitä.
Ystävyys kestää pitkienkin yhteystaukojen hiljaisuuden ja on taas yhtä voimakas, sitten kun taas nähdään tai kuullaan.
Ystävyys kestää aikuistumisen ja elämäntilanteiden muutokset.
Ystävä on aina siinä. Vaikka ei aina näkyiskään.
Ja lukija varmasti tunnistaa itsensä.
"I'm selfish, impatient and a little insecure. I make mistakes, I am out of control and at times hard to handle. But if you can't handle me at my worst, then you sure as hell don't deserve me at my best." - Marilyn Monroe
Siis, eihän tässä postauksessa olis tarvinnu sanoa muuta kuin KÖPSÄ ja mä oisin tienny kenestä puhutaan.
VastaaPoistaAi mitä, sanoinko sen ääneen? :O
:D Khaha!
VastaaPoistaYstävyys on huippujuttu! Tämä kevät on ihanasti vaikeuksienkin kautta sen osoittanut. Pian nähdään! <3
VastaaPoista