Kaikki tapahtuu jostain syystä, aina ne ei oo kauheen kivojakaan, mutta yleensä niistäki oppii jotain ja sen asian voi kääntää hyväks.
Ehkä sitä kadun, että en saanu aikasemmin haettua apua masennukseeni. Koska eihän se alkanu viime syksynä, vaan se vaan kärjistyi sillon. Mukana se oli jo pitkään.
Toki mietin, että minkälaista elämä olis ollu jos masennusta olis hoidettu aikasemmin, mutta toisaalta asia on nyt hoidossa ja elämä edessä ilman masennusta ja kaiken tänkin paskan jälkeen oon tuhannesti vahvempi ja monta kokemusta rikkaampi.
Mä näen sen asian niin, että jos mä en olisi kärsinyt masennuksesta, mä en olisi pystynyt ymmärtämään sua.
VastaaPoistaJa jos sä et olis läpikäynyt sitä paskaa mikä eteen sattui, sä et välttämättä pystyis ymmärtämään (tulevaisuudessa) jotakuta, joka sitä sun ymmärrystä tulee tarvitsemaan. Kyse on just niistä näkökulmista, hmm.
Ehkä sen kuului mennä näin, koska ainoastaan tätä kautta, susta tuli se *vielä* parempi versio susta, tieks? :)
Tämä totta.
VastaaPoistaJa kiitos siitä, että oot ymmärtäny <3