Omasta paskasta olosta huolimatta elämä on taas näyttäny arvaamattoman puolensa ja nostanu päällimmäiseks kiitollisuuden ja onnellisuuden kaikesta pienestäkin.
Lauantai-iltana vietettiin miehekkeeni kanssa lepposaa iltaa kotona, kun huomasin puhelimeen tulleen viestin ja sen luettua jäin ihan sanattomaksi. Itku nousi silmiin ja syke nous taivaisiin. Ystäväni oli joutunut onnettomuuteen, auto oli päätynyt katolleen ojaan, mutta ystäväni selvisi säikähdyksellä. Taas oon entistä varmempi enkeleiden olemassaolosta!
Edessä on pari viikkoa hulinaa, elämistä pahvilaatikoiden ja sekasorron keskellä. Muuttoon on reilu pari viikkoa. Toisaalta on haikea mieli, Kouvola on osin ihana paikka asua, mutta paluu kotipaikkakunnalle kuitenkin tuntuu tällähetkellä oikeelta ratkasulta.
Paljon pieniä kivoja asioita joita odotan. Uuden kodin sisustaminen, tuunattujen juttujen saaminen kunnolla paikoilleen, isompi koti, lähempänä kauppoja, lähellä Hildaa ja parin kk päästä kotiutuva karvavauva <3
<3
VastaaPoista