Vihdoin se Oikea kihlasormus.

Kun me lähes vuosi sitten kultani kanssa kihlauduimme, niin oltiin rahallisesti tosi tiukoilla, joten sormuksiin ei siotettu suuria summia, vaan ajateltiin, että sitten joskus kun on paremmin varaa ja löytyy mieleiset. Sormukset siis ostettiin halvimmasta päästä, mitkä vähän miellytti silmää. Ajatus oli kuitenkin se pääasia. 
Oltiin lupauduttu toisillemme. Luvattu rakastaa ja olla toisen vierellä aina, tukea ja ymmärtää. Vaikeinakin aikoina. 
Itse oon aina ajatellut, että naimisiin ei tarvitse mennä sen takia, että siinä sitoudutaan loppuelämäksi yhteen. Kihlat tai ihan vaan yhteinen lupautuminen toiselle on yhtä iso ja tärkeä asia. Ei siihen pappia tai maistraatin papereita tarvita. 
Tietysti en sano, että häitä ei koskaan tule.

Mutta yks ilta selailin sormuksia vähän sillä ajatuksella, että nyt olis kiva löytää joku mikä olis se Oikea sormus. Hintaa ei tälläkään kertaa haluttu liikoja sormukselle, vaan edullinen oli enemmän kun tervetullut. 
Törmäsin sitten Kalevala korun Räisälän sormukseen, joka mielestäni jollain yksinkertaisella ja omalla rustiikkisella tavallaan oli kaunis. 
En kultakoruista tykkää ja hopeinenkaan ei oikeen ollut kovin mieleinen. Pronssinen Räisälä taas oli jollain tapaa houkutteleva. En tykkää bling blingistä ja tämä ei sitä todellakaan ollut. 
Lisäksi sormuksen juuret on Karjalassa, josta oma sukuni on kotoisin. Siksikin sormus tuntui omalta. 
Tilaus lähti ja alkuviikosta sormus kolahti postiluukusta ja on kyllä mieluinen :) 

Kuvassa sormus kultaisena. Omani on tummempi ja rustiikimpi.

Sormuksen ja Räisälän taustaa täällä.