Elämää masennuksen kanssa.

Tässä yks ilta viestittelin ystäväni kanssa, johon tutustuin työn kautta vuosia sitten, kun aloittelimme yhdessä uutta ryhmistä. 

Hän kyseli kuulumisia ja kuinka lääkärissä meni. 

Vuodatin kuinka taas aloitettiin sama lääke uudestaan, joka vasta pari kk sitten lopetettiin. Ensin kärsin viekkarit lopetuksen takia ja nyt päänsäryt alotuksen takia. Diagnoosiakin Joutsan lääkäri epäili, tarkistellaan. Voi olla, että onkin vain toistuvaa masennusta. 

Tätä mun tilannetta ollaan vekslattu nyt eri lääkkeiden, lääkärien, diagnoosien ja kuukausien sairauslomien ja monien, monien korvaushakemusten kanssa melkeen kaks vuotta. Tilanne ei oo juurikaan parempi, kun kaks vuotta sitten. 

Siinä ajassa mä oon pudonnu ns. "kelkasta". Ennen mulla oli loistava työporukka haasteellisessa, mutta yleisestiottaen ihan mukavassa työssä, kuuluin porukkaan ja meillä oli oma loistava huumori ja tapa selvitä työn haasteista yhdessä. 

Nyt en kuulu mihinkään. 

Vaikka onkin edelleen samat ystävät (ihanaa, että joku pysyy), niin silti surettaa julmetusti, kun ei enää ole porukkaa mihin kuuluis, niitä yhteisiä juttuja, sisäpiirihuumoria.

Oon vähän tämmönen yksinäinen seilaaja nykyään.