Mutta silti viimesten viikkojen ajan henkinen vointi ei oo ollu parhaimmillaan ja ahistusta, itkusuutta, hammasten kiristelyä ja turhia riitoja on ollu liian paljon.
Tänään sitten viimein sain käytyä lääkärissä ja sitähän se taas on. Se on täällä taas. Vanha viholliseni masennus.
Erona onneks viime talveen on toi rakas, joka kaikesta tästä paskasta huolimatta jaksaa rakastaa mua ja pitää mun päätä pinnalla.
So sad to read this stuff...
VastaaPoista:( Se on vaan ihan fakta, ettei se Puoliskokaan pysty kaikkeen -- aika moni kuvittelee, et sit kun se The One löytyy niin masennus katoaa, koska senhän on pakko olla avain kaikkeen, mut kyl se vaan on niin ettei se sairaus koskaan taida kokonaan kadota ja jos katoaakin niin se lähtee ihmisestä itsestään.
VastaaPoistaJos lohduttaa, niin mäkään en vielä tiedä miten sen saa kokonaan katoamaan, että et ole yksin tämän asian kanssa. Ja onneksi on tosiaan se joku, joka jaksaa ymmärtää ja rakastaa silti, koska kyllä se vähän auttaa, loppupeleissä.
Joo, kyllä se onneks auttaa vähän. Mut vaikka mäkää en kuvitellu, et mies pystyy kadottaa kaiken pahan mun elämästä, ni luulin mä ettei tää masennus näin uusis. Mut ei se oo niin...
VastaaPoista