"Jos lopetan työt ja valvon yöt - myytkö mut pois?"

Uskomattoman vaikeeta välillä erottaa huono päivä ja masennuksen oireet. 
Takana on pari ihan hirveetä päivää ja olin jo ihan varma, että nyt se alkaa taas. 
En saanu itteeni mihinkään. Lösösin vaan omassa kaaoksessani ja jumitin. 
Koulupäiviäkin jäi väliin kaks, mutta tänään sain itteni skarpattua liikkeelle - olihan olo jo eilen illalla parempi. Ja tänää sitten energiaa on taas löytyny ihan erilailla.

Mut voi taivas sitä ajatusta. 
Taas mä olisin siinä tilanteessa, että en jaksa vastata puhelimeen, en jaksa tehdä, mennä, puhua, kirjottaa, olla... Tappelisin ymmäryksen puutteen takia, kaipaisin, mutta en kykenis vaatimaan tukea, pelkäisin valoa, ulkoilmaa, ihmisiä... 
Koko ajatus saa väsymään. 

Toivottavasti tää oli vaan väliaikanen väsähdys. En mä enää jaksais. Eikä varmaa muutkaa.