Tietystä syystä tunnen tarvetta laittaa faktoja sairaudestani tähän. Ihan vaan tiedoks.
"Useimmat masentuneet ovat väsyneitä ja valittavat, etteivät jaksa mitään. Väsymys ja energian puute saattavat olla niin ylipääsemättömiä, ettet pysty tekemään edes jokapäiväisiä asioita, kuten nousemaan sängystä tai käymään pesulla. Voit jopa menettää yhteyden muihin, koska et pysty vastaamaan puhelimeen, ottamaan vastaan vieraita tai puhumaan edes kaikkein läheisimmillesi."
- Olet surullinen ja voimaton etkä ole kovin innostunut ympärilläsi olevista ihmisistä.
- Kärsit itseluottamuksen puutteesta ja tunnet syyllisyyttä monista asioista, vaikka perheesi ja ystäväsi eivät ole samaa mieltä.
- Et enää nauti ihmisten tapaamisesta etkä sellaisista asioista, jotka ennen tuottivat mielihyvää.
- Perhe ja työ eivät kiinnosta.
- Keskittymiskykysi voi olla niin huono, ettet pysty enää katsomaan TV:tä etkä elokuvia, et lukemaan kirjoja etkä sanomalehtiä.
- Arkielämän pienet päätökset vaikuttavat mahdottomilta. Voi esimerkiksi olla vaikeaa päättää mitä ruokaa ostaisi illaksi.
- Sinua ei huvita mennä ulos tai kutsua vieraita, vaan haluat vain olla itseksesi kotona.
- Mieliala vaihtelee usein päivän mittaan (sitä kutsutaan vuorokausivaihteluksi) - yleensä aamulla tuntuu kurjalta ja olo paranee iltaa kohti.
- Et nuku kovin hyvin etkä tunne oloasi levänneeksi; sinun voi olla melko helppo nukahtaa, mutta heräät muutaman tunnin kuluttua etkä pysty nukahtamaan uudelleen - monen mielestä makaaminen valveilla aamun varhaisina tunteina on kaikkein rasittavinta, koska silloin sitä on aivan yksin surullisten ajatustensa kanssa.
- Masentunut ei ole laiska tai vain huonolla tuulella. Masentunut ja ahdistunut ei voi vain ryhdistäytyä.
- Masentunut voi olla onneton, herkästi loukkaantuva, äkkipikainen, levoton tai aggressiivinen.
- Masentunut voi ajatella tavallista hitaammin ja kärsiä muisti- ja keskittymisvaikeuksista.
"Jos sinun täytyy lähteä liikkeelle, sinun täytyy pakottaa itsesi siihen. Vetäydyt kuoreesi, etkä tosiaankaan ole viihdyttävää tai hauskaa seuraa. Pienetkin asiat saattavat väsyttää, uuvuttaa ja surettaa."
" Vaikka sairastaisit vain lievää masennusta, sinua väsyttää etkä siksi jaksa olla toisten seurassa. Pienetkin asiat, kuten omasta ulkonäöstä huolehtiminen, saattavat tuntua vaivalloisilta."
"Masentunut ajattelee, puhuu ja toimii tavallista hitaammin. Niin sanottu psykomotorinen toimintakyky (se miten ajattelee ja toimii) on usein selvästi tavallista huonompi."
"Masentunut ei pysty enää hallitsemaan mielialaansa eikä tunteitansa. Masennus turruttaa usein tunteet, eikä pysty olemaan onnellinen."
Ja kaikki "ota itteäs niskasta kiinni", "ajattele positiivisesti", "kyllä se siitä", "koita ryhdistäytyä", "elä ajattele sitä", "sun pitää vaan lähteä liikkeelle" yms shitti on aina yks lisänaula arkkuun. Niitä kliseitä on kuultu ihan tarpeeks eikä ne auta mitää, päinvastoin.
Mä NIIN tiedän tunteen... ihan niin kuin olis lukenut omaa päivitystä muutaman vuoden takaa. Noi kaikki kohdat päti ainakin mulla, eikä kukaan tuntunut ymmärtävän vaan olin vaan mm. "laiska" -- sehän vasta piristikin, eh.
VastaaPoistaJa tulee muuten ihan hemmetin syyllinen olo, kun oon taas viimeaikoina elänyt aivan täysin pääni sisällä ja kantanut huolta sellaisista asioista kuten, you know, faijan alkoholin käytöstä, Tiiasta, Hugesta, itestäni ja työkuvioista yms... taas unohtunut aivan toiseen maailmaan. Totuus on se, että mä en oo viimeaikoina edes edennyt noiden koulujuttujen kanssa, kun olen vaan juossut nykyisyyttä karkuun katsomalla ohjelmia ja tappamalla aikaa netissä ihan vaan ettei tarvitse ajatella mitään. Tosi tervettä.
Kaikista ärsyttävintä, ainakin mulle silloin joskus, oli se että niin vittumaista kuin se olikin kuunnella niitä kaikkia "sun pitää vaan lähteä liikkeelle" kommentteja, se oli silti nimenomaan se mitä oli tehtävä. ARGH! Sen kuuleminen vaan otti aina päähän, koska tuntui siltä, ettei siihen pysty. Kyllä siihen sit lopulta pystyi, tavallaan, mut se vaan vaati sen, että löysi itestään sen jonkun perkeleen voiman. Välillä mietin kyl et mistäköhän sen löysin ja olis kiva jos löytyis uudestaan...
Toi on niin kiero sairaus. Ja voin kertoa, että sit kun löytää sen keinon millä sen vittumaisen äänen pääkopassa saa hiljentymään, se ei suinkaan tarkoita että se katoaa kokonaan. Nim. kokemusta on... toi ei ehkä kyl piristä, mut eipä valehtelukaan kannata. Mä oon tässä muutaman kuukauden tapellu näitä menneisyyden kaikuja vastaan, mikä ehkä osaltaan selittää sen, että oon ollu niin poissaoleva enkä ollenkaan läsnä - ei sillä että se poissaolon oikeuttaisi... En oo saanu itteäni kans käymään missään, ellei H oo raahannu mua sen porukoille tai joku tullu käymään.
Right there with ya, sis.
Nii, et ANTEES.
Yritän potkia itteäni persuksille ja tunkeutua kahville tässä joku päivä. Olis taas niin paljon kerrottavaa, mut en vaan oo tienny miten kertoa...